TARU

Opettajuus tatuoituna sydämeen

Opettajuuden liekki

Opettajuuden liekki heräsi minussa jo lapsena. Halusin jo pienenä kuulla liidun rahinan mustaa taulupintaa vasten. Ihmettelin, miksi opettaja ei käyttänyt kuvia, värejä, liikettä tai mitään muutakaan havainnointimateriaalia. Aikanani opetus oli lähinnä kirjan ääneen lukemista ja taululle kirjoittamista. Matkimista, kopioimista ja muistamista. Kurilla ja käytöksellä oli avainasema lauman hallinnassa. Halusin tehdä paremmin. Opimmeko? Suurin osa kyllä, akateemiselle uralle asti. Pieni osa ei koskaan, ja luokalle jäi häntäjoukko. Jäikö oppimisesta hyvä mieli. Ei jäänyt, jäi ahdistus, kilpailu ja täydellisyyden tavoittelu. Ymmärrys unohtui!

Olen viimeaikoina paininut muutaman oppimiseen liittyvän ajatuksen kanssa karhunpainia. Yllä kuvattu ahdistus ja suorittamisen päämärä ovat varmasti monelle aikalaiselleni 80-luvun oppilaalle tuttuja ja uskokaa tai älkää siirrämme tätä kulttuuria myös hyvää vauhtia jälkikasvullemme.

Arviointi ja oppiminen

Arvioinnin tulee olla oppimiseen ohjaavaa, ja sen tulee tukea oppimisprosessissa oppijaa. Tämä on arvioinnin perimmäinen kultajyväajatus. Kuitenkin, edelleenkin törmään opettajakollegoihin, oppilaisiin ja huoltajiin, jotka suosivat arviointiperusteisia ISOJA kokeita ja lopulliseen tuomioon tähtäävää oppilaan arvostelua.

​

Arvioin oppilaiden osaamista tiuhaan ja palaan arvioinnin pohjalta niihin asioihin, jotka havaitsen huonosti sisäistetyiksi ja tartun kotitehtävien osaamattomuuteen tukiopetuksella. En vielä monen lukuvuoden aikana ole oppinut niitä sanoja, joilla välittäisi koteihin ja vanhemmille sen viestin, että kokeisiin ei tarvitse lukea, jos työn tekee asianmukaisesti ajallaan. Myöskään suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sillä omat lapseni tuskailevat omissa kouluissaan tämän saman asian parissa ja haluaisivat laiskotella perusopiskelussa, koska siihen annetaan mahdollisuus. 

Kohti uutta oppimista
Miksi vanhoista kaavoista on niin hankala murtautua ulos, vaikka kaikki järki sanoo, ettei ulkoa pänttäämällä ja kerran paperille oksennettu tiedonkäsittely ole muuta kuin ajanhukkaa kaikille osapuolille? Vastaus on, että uudet tavat vaativat uusien keinojen ja työtapojen opettelua ja sisäistämistä . Näennäisesti helpommalla pääsevät kaikki osapuolet vanhalla menetelmällä. Oppimisen tai oppimaan oppimisen kanssa sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä. Se nujertaa ajattelijat ja innovaattorit, se tylsistyttää pedagogiikan tylppäkärkiseksi kikkailuksi.

Lähdetkö kanssani matkalle, joka avaa uusia ulottuvuuksia oppimiseen ja opettajuuteen? Tervetuloa, käyn matkaa kanssasi mielelläni kaikkien niiden seurassa, jotka ovat valmiita uudistumaan oppimisen hyväksi.